Uncategorized
Luento kansallisen kokemuksen kertomisesta
16.11.2020
Tehtävä: M. A. Castrénin kirjeet
Breakout rooms, n. 10 min:
Lukekaa alla olevat neljä lyhyttä otetta M. A. Castrénin kirjeistä. Keskustelkaa pienryhmissä seuraavista kysymyksistä. Tehtävä puretaan yhteisessä keskustelussa.
- Miten henkilökohtainen ja kansallinen limittyivät M. A. Castrénin teksteissä?
- Miten hän näki oman roolinsa kansallisessa aatteessa, entä tulevan vaimonsa roolin?
M. A. Castrén J. V. Snellmanille 18.10.1844 (ennen toista pitkää tutkimusretkeä)
”Minun mieleni on syvästi ja mahtavasti vallannut vain yksi asia, voin elää vain sen hyväksi, kaikki muu on minulle sivuseikka. Olen päättänyt osoittaa Suomen kansalle, ettemme me ole maailmasta ja maailmanhistoriasta erillään elävä yksinäinen suomaan kansa, vaan olemme sukulaisuussuhteessa ainakin kuudesosaan ihmiskunnasta.”
(J. V. Snellman, Kootut teokset, osa 7, 142. Suom. Heikki Eskelinen.)
M. A. Castrén Robert Tengströmille 10/22.9.1845 ja 6/18.3.1846 (Siperiasta)
”Nyt heikkokuntoisempana kuin koskaan odotan huolestuneena, mitä talvi Turukhanskissa mahtaa tuoda tullessaan. Edessäpäin oleva matkani ei sekään olen leikkiä – ”, ”Olen raunioitunut mies, jolla ei ole vaateita elämän iloista; minulle ei siis tämä elämä ole mikään erityinen uhraus.”
M. A. Castrén Natalia Tengströmille 17.-19.2.1850 (kihlausaikana tutkimusretkien jälkeen)
”Ajatellessani niitä vaivoja, joita olen saanut kestää elämässä, lasken täydellä luottamuksella sen varaan, että oikeudenmukainen kaitselmus ei anna palkkion näistä vaivoista jäädä saamatta. Usko minua, hyvä Natalia että en imarrellut Sinua, kun sanoin Sinun lämpimän sydämesi olevan se palkkio, jolla luulen kaitselmuksen halunneen hyvittää koettelemukseni.”
M. A. Castrén Natalia Tengströmille 2.7.1850 (kihlausaikana tutkimusretkien jälkeen)
”Olen rakastanut Sinussa iloista mieltä, lämmintä sydäntä, korkeaa tunnetta totuutta, tietoa, isänmaata, kaikkea jaloa ja hyvää kohtaan, ja Sinä olet, sen perusteella mitä sekä Snellman että Runeberg ja minun oma omatuntoni sanovat minulle, Sinä olet rakastanut minussa sitä henkeä, joka on näyttänyt olevansa valmis mittansa mukaan toimimaan kaiken toden ja jalon puolesta.”
”Sukulaiset ja ystävät – verkostoja setvimässä”
Koronakevään jälkeen harvinaista herkkua on Helsingin yliopistolla tällä viikolla 17.–18.8.2020 järjestettävä ”Sukulaiset ja ystävät – verkostoja setvimässä” -symposium. Turvavälit, käsidesit ja etäyhteydet kuuluvat asiaan, mutta täällä ollaan, tutkimuksellisia ajatuksia ja ideoita vaihtamassa. Kummallista mutta kivaa!
Esitelmöin otsikolla ”Perhe- ja ystävyysverkostot 1800-luvun yhteiskunnallisessa ja kansallisessa toiminnassa”.
Esitykseen liittyvä sukupuu löytyy täältä.
Jännitteisten nationalismien katveet ja ristivedot
HEX 27.1.20
Väitöskirja on valmis!
Väittelen pe 14.6.2019 Tampereen yliopistolla tutkimuksellani Lähisuhteet ja nationalismi. Aate, tunteet ja sukupuoli Tengströmin perheessä 1800-luvun puolivälissä.
Väitöskirja on vapaasti luettavissa myös verkossa.
Luento ja aineiston jakaminen qr-koodilla
”Family at the Hearth”. John Harden (1772-1847) kuvasi teoksissaan usein kodikasta perhe-elämää. Tästä ja kotikeskeisyydestä kirjoittaa Joanne Bailey teoksessaan Parenting in England (OUP, 2012). Hardenin teos löytyy mm. Wikigallerystä.
Pidin tammikuun lopussa luennon tiedekuntamme ”Sukupuoli, perhe ja yhteiskunta” -kurssilla. Oli mukava päästä pitkästä aikaa verryttämään taitojaan, sillä edellisestä luennosta etenkin Tampereen yliopistossa oli jo vierähtänyt tovi. Luennoin otsikolla ”Keskisääty, sukupuoli ja perhe 1800-luvulla” ja käsittelin mm. polariteetti-ihannetta, erillisten sfäärien ideologiaa sekä rakkausavioliiton, ydinperheen ja kotikeskeisyyden ihanteita. Enkä tietenkään voinut puhua aiheesta ilman, että liitin sitä myös vuosisadan kannalta keskeiseen nationalismin rakentumiseen.
Kurssin jokaiseen luentoon liittyi ennakkotehtävä: luennoitsijan valitsema artikkeli ja siihen liittyvät kysymykset. Oman luentoni tueksi valitsin Julia Dahlbergin niin & näin -lehdessä ilmestyneen artikkelin ”Konst och vetenskap. Intellektuell gemenskap i Helena Westermarcks brev till sin bror”. Se keskittyy sisaren ja veljen suhteeseen ja ajoittuu 1800-luvun lopulle, mikä täydensi mielestäni hyvin omaa avioliittoon ja perheeseen sekä hieman aiempiin vuosikymmeniin keskittynyttä luentoani.
Teetin luennon lopuksi keskustelutehtävän, jossa aineistona oli pari lainausta väitöskirjani lähteistä, Natalia ja M. A. Castrénin kirjeistä. Tämän blogipostauksen tein alun perin siksi, että sain aineiston nettiin (nyt blogin muokkaus tapahtuu helmikuun puolella). Ei tuntunut järkevältä printata lainauksia massaluennon kaikille osanottajille, ja keksin ensi kertaa kokeilla qr-koodia sen jakamiseen. Lisäsin koodin slaideihini, ja osa opiskelijoista sitä ihan innokkaasti kokeili ja sai toimimaan: he siis latasivat aineiston omiin puhelimiinsa qr-koodista saamansa linkin kautta. Toki aineisto oli esillä myös perinteisemmin suoraan salin seinälle heijastettuna. Mutta aion pitää konstin mielessä, ehkä siitä voi olla apua muissakin yhteyksissä.
Itse tehtävässä kysyin nämä kysymykset:
– Millaisia sukupuoleen ja (avio)suhteeseen liittyviä käsityksiä ja ihanteita löydätte lainauksista?
– Entä ei-toivottuja piirteitä?
– Miten sukupuoliin liittyvät ihanteet suhteutuvat toisiinsa?
– Millaiset ovat nais- ja mieskirjoittajan roolit ja äänet?
– Miten ihanteet ja nationalismi liittyvät toisiinsa?
Ja aineisto tosiaan löytyy tämän linkin takaa: Castrénit-tehtävän tekstit.
Keskustelua syntyi ihan mukavasti, vaikka huomasin, että tehtävä olisi ollut fiksumpi sijoittaa luennon keskelle eikä aivan loppuun. Ylipäätään opiskelijat olivat koko luennon ajan ilahduttavan aktiivisia ja esittivät hyviä kysymyksiä.
Tunnehistoriaa Turussa
Alkuviikko menee Turussa kaksipäiväisessä tunnehistorian symposiumissa, jonka teemana on erityisesti tunteiden materiaalisuus. Ohjelma ja abstraktikirja löytyvät netistä. Oman esitelmäni otsikko on ”Tunneobjektit suhteen ja muiston rakentajina”. Aihe on pieni palanen väitöskirjani teemoista.
Tunneobjekteja aloin pohtia päälähdeaineistoni eli kirjeiden kautta. Pari vuotta sitten kirjoitin tätä näkökulmaa sivuten niin & näin -lehden kirjeteemaan artikkelin ”Kirjeet ajan ja paikan tunteikkaina ylittäjinä”, jossa esimerkkini tulivat Jeanette ja J. V. Snellmanin sekä Natalia ja M. A. Castrénin kirjeenvaihdoista.
Hermeneuttinen karuselli 