Reissukesä huipentui Tukholmaan suuntautuneeseen konferenssimatkaan elokuun puolivälin jälkeen: vuorossa oli Nordiska kvinno- och genushistorikermötet. En ole ehtinyt kirjoitella, sillä lukukauden alku on ollut täynnä erilaisia rientoja ja huomaan myös alkaneeni laiminlyödä sähköpostiani ynnä muita juoksevia asioita väitöskirjaliuskojen vuoksi. Mutta sehän on tavallaan hyvä asia?
Metroasemallamme Stadionilla muistettiin vuoden 1912 Tukholman olympialaisia.
Oli luksusta lentää Tukholmaan suoraan Tampereelta. Niin helppoa! Ruotsalaiset sukupuolentutkijat ja historioitsijat ymmärsivät myös kasvissyönnin päälle: kaikki konferenssipaikalla tarjottu ruoka oli vegetaristista. Oman jännityksensä konferenssikokemukseen toi pieni kaupunkisuunnistus. Erityismaininnan ansaitsee Tukholman kaupungintalon etsiminen hiukan kireällä aikataululla ennen iltavastaanoton alkamista…
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin nais- ja sukupuolihistoriaan keskittyvään konferenssiin ja oli mielenkiintoista päästä kuulemaan, minkätyyppisiä keskusteluja alalla käydään. Eräs ei niin yllättävä jakolinja, jonka olin aistivinani, oli se, että sukupuolentutkijat painottivat enemmän teoreettisia näkökulmia, historioitsijat taas empiriaa. Seuraamani sessiot painottuivat paljolti yksilön tuottamien tekstien ja elämäkerran ympärille (koko ohjelma täällä). Oli hauska huomata, että nämä aiheet kiinnostivat laajalti, ja sain läpileikkauksen siitä, mitä teemojen suhteen on pohjoismaisessa tutkimuksessa meneillään.
Tukholman kaupungintalolla on monia mielenkiintoisia interiöörejä, muun muassa valtuustosalin kiehtova katto.
Oma sessiomme oli järjestäjien yksittäisistä papereista koostama otsakkeenaan ”Life-writings”. Siitä oli sattumalta tullut silkka Suomi-paneeli ja lopulta kaupungintalon vastaanoton jälkeisenä perjantaiaamuna klo 9 kaikki paikalle tulleet olivat myös suomalaisia. Esiintyjiä oli viisi, kuulijoita suurin piirtein saman verran. Oli joka tapauksessa hauska kuunnella muiden papereita, kun meitä kaikkia yhdisti kiinnostus yksilöihin ja elämäkertoihin. Esitysten jälkeinen keskustelu oli myös antoisa ja siinä mielessä mukava, että pienemmän osanottajamäärän vuoksi pystyimme todella keskustelemaan sen sijaan, että kommenttiosio olisi koostunut toisiinsa liittymättömistä yksittäisistä kysymyksistä. Ja tietenkin konferenssissa tuli solmittua myös uusia mukavia tuttavuuksia sekä vahvistettua entisiä!
Ensi kevään konferenssisuunnitelmiin kuuluu ainakin European Social Science History Conference Valenciassa. ESSHC:ssa sessiostamme ”Ideas and Collective Thought in Elite Family Networks” löytyy lisätietoja Elites and Forerunners -verkoston alustavasta ohjelmasta.
Hermeneuttinen karuselli 