Schæffergården Gentoftessa. Ramblersen, Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0.
Tänä kesänä olen matkustellut poikkeuksellisen paljon. Heinäkuussa reissasin sukulaisten luona Hämeessä sekä kavereiden mökeillä Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Olin hädin tuskin saanut hengähdettyä kotikulmilla Tampereella, kun suuntasin Tanskaan pohjoismaiseen kesäkouluun elokuun alussa. ”Politik, kultur og nation i det lange 1800-tal” -kesäkoulun järjesti Syddansk Universitetissä toimiva tutkimusprojekti ”Impacts of the Danish Defeat of 1814. Political and Cultural Spaces of Communication in the Era of Reaction and Scandinavism”.
Kokoonnuimme Schæffergårdenin hotelli- ja konferenssikeskuksessa Gentoftessa, kymmenisen kilometriä Kööpenhaminan ulkopuolella. Tanskalais-norjalaista yhteistyötä edistävän säätiön omistama Schæffergården oli idyllinen ympäristö kesäkoululle, ja järjestäjät tarjosivat paitsi majoituksen (minulla oli oma parveke!) myös ateriat. Tosin ruokailun suhteen vegetaristilla oli Tanskanmaalla jälleen hieman haastavaa. Saman panin merkille syksyllä 2010, kun olin Aarhusissa vaihto-opiskelijana. Parhaat proteiinit taisin saada lounaiden jälkeisistä juustopöydistä…
Kesäkoulu kesti neljä päivää, ja paperin lähettäneitä osanottajia oli yhdeksän, kutsuttuja puhujia viisi. Lisäksi järjestäjinä toimineita vanhempia tutkijoita oli useampia. Useimmat papereita lähettäneistä olivat tanskalaisia, mutta joukossa oli myös yksi islantilainen ja kolme suomalaista. Ruotsista ei valitettavasti ollut ketään ja norjalaisiakin edusti vain yksi järjestäjä ja yksi key note -puhuja. Voittopuolisesti käsiteltiin Tanskan historiaa ja oli mielenkiintoista tajuta – mikä sinänsä on varsin luonnollista maantieteen huomioon ottaen – miten suuri merkitys mannereurooppalaisilla tapahtumilla, kuten Napoleonin sodilla ja niiden jälkipuinnilla, on tanskalaisessa historiakeskustelussa.
Omassa paperissani testailin Pierre Bourdieun kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden soveltuvuutta aiheeseeni. Metodologiseen puoleen sain kommentteja paperilleni osoitetulta kommentaattorilta, mutta muut keskittyivät lähinnä puimaan aiheeni yhteyksiä yleisempään skandinaaviseen ja eurooppalaiseen kontekstiin. Oikeastaan kaikki paperit keskittyivät pitkälti kirjoittajan oman kansallisvaltion rajojen sisäpuolelle, ja muista maista tulevien kysymykset muistuttivat jälleen kerran siitä, että oma aihe pitää tehdä merkitykselliseksi kansainvälisellä tasolla eikä vain oman maan historioitsijoille.
Erityisen valaisevaa oli asettua ”vastakkaiselle puolelle” ja kuunnella tanskalaisten papereita, jotka keskittyivät heidän kansalliseen historiaansa. Nationalliberale, Hother Hage, vuosi 1864… Nämä lienevät Tanskan kansallisen historian taikasanoja, joiden merkitys ei välttämättä ulkopuoliselle avaudu. Tätä vasten voi peilata suomalaisia itsestäänselvyyksiä ja pohtia, miten ja miksi ne voisivat kiinnostaa muitakin kuin tähän kansalliseen tarinaan perehtyneitä.
Frederiksborgista löytyi tuttuja, muun muassa filosofi Søren Kierkegaard.
Ohjelmaamme kuului myös vierailu Frederiksborgin linnassa Hillerødissä, hieman pohjoisempana Sjellannissa. Museon nimi, Det Nationalhistoriske Museum, herätti odotuksen, että näyttely käsittelisi nimenomaan Tanskan historiaa, mutta käytännössä näytteillä oli lähinnä maalaustaidetta.
Kesäkoulu oli tehokas kielikylpy. Vaikka luen ruotsia työssäni päivittäin, en puhu sitä juuri koskaan. Alun perin ajattelin, etten ilkeä hakea koko kesäkouluun, mutta sitten päätin, että itse asiassa juuri sen takia minun pitää hakea mukaan ja hankkiutua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Englanninkielisissä konfereissa en kiinnitä kieleen huomiota, mutta skandinaavisilla kielillä kommunikointi vaatii keskittymistä. Ruotsia kuuntelen sujuvasti, mutta norja ja tanska ovat vaikeampia. Ja keskittyminen vie energiaa… Aarhusin vaihdon aikana opiskelin tanskaa koko lukukauden, mistä oli kyllä paljon hyötyä kesäkoulussa. Päivien kuluessa englantiakin alettiin puhua enemmän, mikä antoi hengähdystaukoja. Kielellisesti kesäkoulu teki kuitenkin ehdottoman hyvää. Varmistuin, että pärjään ruotsiksi ja voin kuunnella luentoja skandinaavisilla kielillä, jos tahdon.
Hermeneuttinen karuselli 