Koukussa elämäkertoihin

Sain viikonloppuna luettua loppuun Kirsi Vainio-Korhosen Sofie Munsterhjelmin ajan, joka oli joksikin aikaa jäänyt muiden lukemista odottavien kirjojen jalkoihin. Jatkoin vielä elämäkertojen parissa lukemalla saman kirjoittajan Suomen herttuattaren arvoituksen, jonka artikkeleissa käsitellään erilaisia naiskohtaloita 1700-luvun Suomesta. Ja millaisia ne olivatkaan, tempasivat mukaansa! Kirja tulikin ahmittua loppuun hetkessä. Suomen herttuattaren arvoitus oli paitsi viihdyttävää ja kiinnostavaa myös varsin sivistävää luettavaa, sillä en ole juurikaan 1700-luvun historiaan perehtynyt. Aiemmin olen niin ikään Vainio-Korhosen matkassa Sophie Creutzin ajan kautta saanut jotain käsitystä ainakin aatelisten elämästä tuolla vuosisadalla. Suomen herttuattaren arvoituksessa uteliasta jäi hieman harmittamaan viitteiden puuttuminen, vaikka teos lähde- ja kirjallisuusluettelon sisältääkin.

Sofie Munsterhjelmin aika on kiinnostava kuvaus aatelisnaisen elämästä 1800-luvun alkupuoliskon Suomessa. Sofie M. oli Sophie C:n tyttärentytär, syntynyt vuonna 1801. Tarina on kiehtova: aatelistyttö jää naimaikäisenä orvoksi ja päätyy ominpäin valitsemaan puolison, joka osoittautuu tuhlailevaksi hulttioksi. Teos jätti myös avoimia kysymyksiä. Etenkin puolisoiden Sofien ja Lars von Platenin välinen suhde jäi vaivaamaan. Miksi Sofie suostui moniin miehensä oikkuihin, jotka lopulta tuhosivat hänen perintöomaisuutensa, ja miten hän ainakin kirjeiden perusteella näytti jaksavan rakastaa miestään loppuun asti? Sofien arkistosta löytyi kuitenkin myös kitkeriä sanoja rakkauden tuulentuvista. Pari sai vain kaksi lasta, joten Vainio-Korhonen päättelee aviovuoteen jääneen pian kylmäksi. Sofie ja Lars myös elivät pitkiä aikoja erillään. Larsin nuoruudesta löytyy skandaalin käryä, sillä hän oli ollut jonkinlaisessa avosuhteessa kotikartanonsa piian Helena Eerikintyttären kanssa ja saanut peräti neljä aviotonta lasta, jotka kaiken lisäksi nimettiin miehen sukulaisten mukaan. Saikohan Sofie koskaan tietää näistä lapsista?

Sofie Munsterhjelmin kautta tapasin myös uudelleen Aurora Demidovin. Sofie toimi jonkin aikaa rouva Demidovin kartanossa ilmeisesti taloudenhoitajana. Aurora alkoi tuntua etäisesti tutulta. Mieleeni tulikin Auroran, tosin Karamzinin, elämäkerta, jonka luin ala-asteikäisenä. Tunnustan, etten muista teoksesta paljoakaan, ainoastaan sen, että sankarittaren kohtalot olivat jännittävät ja traagiset. Google tietysti tarjosi tarkentavaa tietoa ja selvisi, että kyseessä oli vuonna 1998 ilmestynyt teos Aurora – keisarinnan hovineito. Kirjailija on Raili Mikkanen, joka on kirjoittanut useita erityisesti nuorille suunnattuja historiallisia elämäkertaromaaneja. Luin noihin aikoihin pari muutakin samalta tekijältä. Ne kertoivat Ida Aalbergistä ja Miina Sillanpäästä. Näköjään sarja jatkui näiden jälkeenkin, mutta olin jo siirtynyt eteenpäin kirjaston nuortenosastolta. Kiinnostavaa verrattuna näihin lapsuuden mielikuviini on se, että Aurora Demidov ei esiinny kovin mairittelevassa valossa Sofie Munsterhjelmin ajassa, pikemminkin päinvastoin. Muistikuvani ovat toki haalistuneet ja lajityyppikin on eri, mutta kaiketi tämä käy muistutuksena siitä, että elämäkertakirjoittamisessa teoksen näkökulma vaikuttaa vahvasti tulkintoihin ja samaistumisiin.

Nyt mieleni tekisi vain lukea elämäkertoja! Se kyllä sopii, sillä ne tukevat tutkimusaihettani, jossa myös on elämäkerrallisia aineksia. Historiallinen Aikakauskirjakin julkaisi juuri sopivasti elämäkertatutkimukseen liittyvän numeron, jonka parissa ainakin jatkan!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s